第1章1
即将攻略成功时。
qinxuhetadexiaoqingmeigundaoleyizhangchuangshang。
woguoduanjianggonglveduixianghuanchengtage。
书中的残疾大佬。
秦旭知道后气疯了。
“tajiushigefeiren,nengzenmeyang?”
wotaishoushuailetayibazhang。
xiaomimidao:“zaishuowolaogong,wochousini。”
1、
xitonghewoshuoqinxudebaiyueguanghuilaile。
quemeixiangqinxuhuibatadaidaojiali。
zaikandaoketinglidewenwanshiwoyouyishunjiandelengshen。
shenshangdeyifugewaiyanshu。
是我的。
qinxuzouguolai,dishenghewojieshi。
“taganghuilaimeiyouduojiu,laizhaowodeshihoubuxiaoxinbashenshanggaozangle,jiurangtazaiwomenzheilixigezao,yifudehua,wodaoshihoujinimaixinde,haoma?”
gekongduishangwenwandemuguang。
yanlidetiaoxinmingminghuanghuang。
qinxubianshuobianguanchawodebiaoqing。
shitandao:“azhu,nishengqilema?”
生气?
kanzheqinxuweiweizhouzhedemei。
我在心里冷笑。
生什么气?
qitabaqiannvyoudaihuijiahaishiqihezuishininanzhejiaozhewenwandemingzi。
youhuozheshirangqiannvyouchuanwodeyifu?
我该气什么?
woqingqingxiaoleyisheng,taiyanwangxiangqinxu。
“我没生气。”
“真的吗?”
qinxubuxiangxinwozheimedadu。
zaitazhuozhuodemuguangxia,wohuanhuandianletou。
“真的。”
qinxusonglekouqi,luchuyigexiao。
yuqiqingkuai,“haihao,nimeishengqi,wojiuzhidao,nibushineimexiaoqideren。”
qinxushenshouyaoguolailawo。
被我避开。
tachuimoukanxiangtingzaikongzhongdeshou,youxiecuoedekanxiangwo。
迎着他的目光。
我唇边的笑容扩大。
“dangranbushengqila,zhishixiangtixingniyixia,biezaijializuo。”
“我嫌脏。”
2、
秦旭脸色瞬间惨白。
kanwodeyanshenyouxiebukezhixin。
talenglengde,xiayishiwen:
“你说什么?”
我嗤笑。
也懒得装了。
kanxiangshafashangdewenwan,youkanlekanqinxu。
声音大了两个度。
“jirannierlong,neiwojiuzaizhongfuyibian。”
woxiaozhe,“yaoshirenbuzhunongqilai,mafanxianrenren,qukaigefang。”
“我嫌脏。”
最后那三个字落下。
wenwandabuzoulai,nushiwo。
shengyinjianrui,“nishuosheizang?”
“nimena!douhenzang。”
wenwanshenshoucheleyixiaqinxu。
眼眶红了起来。
声音布满委屈。
“qinxu,woganghuilai,jiuyaobeininvpengyouzheimeshuo,nijiuzheiyangkanzhema?”
秦旭回过神。
脸上带着些怒意。
“jiangzhu,nizheimeshuohuashibushitaiguofenle?”
我平静反问。
“我说错了?”
说完,我笑了起来。
“meishi,shuocuolewoyebudaoqian。”